Sivutuulessa poikaansa retuuttaa kantaa
varis lahden poikki päin vastarantaa.

"Sitä varia - huh, ihan väsyttää alkaa"
varis sanoo "jo vanhaa siipeä, jalkaa

Kun vanhenen pian, alan kangistua,
kai kannat sa mua, kuin minä nyt sua?"

-"En", vastaa poika, "sun jäädä annan"
-"Ketä kannat sa sitten?" - "Ma poikaani kannan"

Varis huokaa harmaille aatoksille:
"se on maailman meno, minkäs sille."

Kädet paljon työtä tehneet,

Mua lassa kantaneet,

kädet väsyneet, kädet rakkaat,

mun puolestaan rukoilleet.

Ne peitteellä hiljaisina

on suonin sinisin.

Ne viimeisen, viimeisen kerran

on käyneet ristihin.

Luen kyynelten lävitse teistä

ma kirjaa kohtalon.

Luen vaivoista, rakkaudesta,

mi kaikkensa antanut on.

Kädet ankarat ja lempeet,

ma huudan kuin pimeyteen:

te herätkää viimeisen kerran

vielä tekoonne viimeiseen!

Ma huudan autioon yöhön:

kädet siunatut, kohotkaa

ja viimeisen, viimeisen kerran

mua siunatkaa...